Tytön huoneen muodonmuutos koululaiselle sopivammaksi

Hei,

Miten teidän syyskuu on käynnistynyt?

Meillä on opeteltu koululaisen arkea.

Aamut ovat sujuneet tähän mennessä kivasti.

Vaikka joinain aamuina väsymys

onkin meinannut painaa silmäluomissa,

kouluun on silti jaksettu lähteä iloisin mielin. :)

Läksyjen tekemistä meillä sen sijaan

vielä opetellaan. Leikkisä ja touhukas tyttö

ei jaksaisi illalla enää millään istua paikoillaan

läksyjä tekemässä. Vähän siis joutuu

iltaisin houkuttelemaan, läksyjen tekoon,

mutta eiköhän siihenkin tule oma rytminsä

tässä ajan kanssa.

Läksyjen tekemistä meillä on helpottanut se,

että saatiin viime viikonloppuna laitettua

tytön huone koululaisen tarpeille

paremmin sopivaksi.

Ikeasta löytyi Hemnesin kirjoituspöytä,

jonka mieheni kasasi lauantaina.

Koska tytön huone on suhteellisen pieni

ja kirjoituspöytä suhteellisen suuri,

meidän täytyi järjestellä huonetta uudelleen,

jotta saimme pöydän mahtumaan.

Niinpä huoneessa aiemmin ollut lipasto

sai luvan siirtyä toiseen huoneeseen

odottamaan uudelleen asemointia.

Pienessä kodissa yhden uuden

isomman huonekalun hankinta sai siis aikaan

uudelleen organisoinnin useampaankin huoneeseen.

Tämä organisointi on edelleen kesken.

Jospa vaikka tulevana viikonloppuna

ehdittäisiin ja jaksettaisiin siirrellä loputkin

tavarat paikoilleen.

Kirjoituspöydän lisäksi hankin tytön huoneeseen

muitakin uusia esineitä.

Tyttäremme tarvitsee työpöydälleen

hyvän valaistuksen, joten hankin hänelle

tätä varten uuden valaisimen.

Minulla oli jo hankintaa suunnitellessani

 mielessä, millaisen valaisimen haluaisin

huoneeseen hankkia, ja

oikea yksilö löytyikin aika pian täältä.

Aivan ihana valaisin!

Ihastuin siihen samantien.

Aivan turhaan jännitin, vastaako 

netissä näkemäni valaisin toiveitani.

Kyllä vastasi! :)

Valaisimen kanssa samaa matkaa pahvilaatikossa

saapuivat myös Alice & Foxin suloiset,

vaaleanpuna-valkoiset säilytysrasiat,

Name Itin Pariisi-aiheinen pusero ja

Alice & Foxin valkoinen Talot-valosarja.

Lipaston siirtyessä toiseen huoneeseen

yritän nyt kovasti miettiä tytön huoneeseen

muita säilytysratkaisuja. Pahviset rasiat eivät

tietenkään korvaa kokonaista lipastoa,

mutta auttavat osaltaan saamaan

pienemmät tavarat järjestykseen.

Vaatteita puolestaan ollaan saatu hankkia

alkavan syksyn vuoksi koko joukko lisää

tytön kasvaessa ja sään pikkuhiljaa muuttuessa

vuodenajan mukana.

Valosarja puolestaan hankittiin huoneeseen

lähinnä syksyn pimeneviä iltoja ajatellen.

Sen lisäksi, että paristoilla toimiva valosarja

loihtii huoneeseen ihanan

tunnelmallisen valaistuksen,

se toimii samalla myös pehmeänä yövalona.

Tyttäremme ihastui huoneensa uuteen ilmeeseen

ja valaistukseen kovasti ja viihtyy siellä

nyt aiempaa paremmin.

Siitä voinen päätellä,

että muutostyömme on onnistunut. :)

Näihin tunnelmiin tällä kertaa.

Ihanaa syyskuuta toivottaen,

Laura

Muutosten aika

Hei,

Viimeksi, kun kirjoittelin tänne blogiin,

olimme tulleet juuri lomalta.

Mieli vaelteli edelleen Espanjan kauniissa,

aurinkoisissa maisemissa.

Pian noiden ajatusten tilalle alkoi kuitenkin

arki tehdä tuloaan. Oli aika valmistautua

tulevaan syksyyn ja sen mukanaan tuomiin uusiin tuuliin.

Ennen meidän perheen arkeen paluusta ja uusista tuulista kertomista haluan kuitenkin palata vielä pieneksi hetkeksi

aivan erilaisiin tunnelmiin.

Muutoksen tuulet ovat nimittäin puhaltaneet

muuallakin kuin meidän perheessä. Rakas ystäväni meni nyt elokuussa naimisiin ja sain toimia hänen kaasonaan.

Häät vietettiin Lahdessa

upeassa Mukkulan kartanossa.

Vaikka miljöö oli todella ihastuttava jo sellaisenaan,

kävimme kuitenkin häitä edeltävänä päivänä

valmistelemassa sen hääparin näköiseksi.

Puuhaa riitti koko iltapäiväksi,

minkä jälkeen menimme morsiamen ja toisen kaason kanssa morsiamen ja sulhasen kotiin valmistelemaan itseämme

seuraavan päivän juhlaa varten.

Ilta sujui leppoisasti jutustellen, kynsiä lakkaillen ja

tulevaan valmistautuen.

Hääpäivä oli sateinen. 

Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut.

Jos kerran myrskyää, niin onhan parempi,

että myrskyää sitten hääpäivän eikä avioliiton aikana.

Ja vaikka ulkona siis olikin

ajoittain sateista ja melkoisen tuulista,

juhlatunnelma oli silti lämmin ja valoisa.

Juhlat jatkuivatkin aina pikkutunneille saakka

ja mieleen painui useita ihania muistoja

päivän tapahtumista ja tunnelmista.

Kiitos vielä hääparille, että sain osallistua kaasona yhteen elämänne suurista tapahtumista! <3

Näistä juhlavista tunnelmista palaankin

nyt sitten takaisin arkisempiin kuulumisiin ja

niihin meidän perheen uusiin tuuliin.

Elokuu toi nimittäin mukanaan meidän perheeseen

pienen ekaluokkalaisen.

Koulureppua ja penaalia makusteltiin

jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua.

Tyttö ihastui penaaliin Barcelonassa käydessämme

ja olisi halunnut ostaa Fnacista

myös samaa sarjaa olevan repun.

Reppu oli kuitenkin hurjan ison näköinen

ja niinpä jätimme sen sillä reissulla ostamatta.

Suomessa sitten googlettelin reppuja ja

löysin lopulta etsimäni täältä.

Tyttö oli aivan ihastunut saamaansa koulureppuun.

Ensimmäisenä kouluaamuna

tyttö heräsi pirteänä kuin peipponen ja

lähti harmaasta ja nuhjuisesta säästä huolimatta

iloa ja innostusta säteillen matkaan.

Voi, kunpa sitä iloa ja innostusta riittäisi

kaikille niille vuosille, joita hänellä on edessään!

Se kantaisi pitkälle. <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

Nähdään taas!

Laura

Perhematkalla Espanjassa, osa IV

Hola!

Viimeistä reissupäivää viedään.

Toivottavasti jaksatte vielä hetken! :)

Olimme varanneet paluulennon

Barcelonasta Suomeen vasta yölle,

joten meillä oli vielä yksi täysi päivä

käytettävissä ennen kotiinpaluuta.

Käytimme sen yhteen tärkeimmistä

etukäteen mietityistä retkikohteistamme

eli retkeen Montserratin vuorelle.

Lähdimme matkaan jälleen autolla,

mutta Montserratiin pääsee

Barcelonasta myös junalla, jos autoa

ei ole käytettävissä.

Jätimme auton vuoren juuressa

olevalle parkkialueelle ja jatkoimme

matkaa junalla.

Maisemat näyttivät upeilta jo

junan ikkunasta katsottuna,

mutta vielä huikeampia näkymiä oli luvassa.

Juna vei meidät

vanhan benediktiiniläisluostarin

korkeudelle.

Mietimme hetken,

mistä aloittaisimme kierroksemme

ja tulimme siihen tulokseen,

että haukkaamme ensin hieman

jotain kevyttä lounasta ja lähdemme

sitten kipuamaan ylös vuorenrinnettä

johtavaa vaellusreittiä.

Samalla, kun kävin hakemassa

meille lounasleivät, ostin alueen kaupasta

1,5 litran vesipullon ja keksipaketin.

Mietin, onkohan vesipullo turhan iso

ylös raahattavaksi, mutta huomasin

pian matkaan päästyämme,

että ei todellakaan ollut.

Pullon sisältö katosi parempiin suihin

ja kantamus keveni hyvää vauhtia

aurinkoista rinnettä ylöspäin kiivetessämme.

Lapsen kanssa

kapeat ja rouheat rinnepolut olivat

aika haastavat kuljettavaksi,

mutta jälleen kerran voin vain todeta,

että retki oli vaivan arvoinen.

Aivan hullaannuttavan huikeat maisemat,

ja lapsikin oli onnesta soikeana

päästessään valloittamaan vuorta.

Tällä kertaa emme kuitenkaan

kiertäneet yhtään merkityistä reiteistä

kokonaisuudessaan, mutta jos joskus

palaamme takaisin mieheni kanssa kahdestaan,

kierrämme ehdottomasti jonkun pidemmän reitin.

Oli kyllä niin hieno kokemus!

Vuorenrinteiltä laskeuduttuamme

kävimme vielä katsomassa benediktiiniläisluostaria

ennen kotiinpaluuta.

Onnistunut retki kaikenkaikkiaan!

Nyt on sitten viimeinenkin matkapäivä takana

ja mielessä upeat muistot.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja! :)

Adios!

Laura

Perhematkalla Espanjassa, osa III

Hola jälleen!

Toivottavasti ette ole jo aivan kyllästyneitä

näihin meidän perhematkailujuttuihin.

Nyt olisi nimittäin taas tulossa yksi

Espanjan auringon alle sijoittuva postaus.

Costa Bravan rantareittien jälkeen

saavuimme siis Barcelonaan.

Olimme varanneet hotellin Barri Gòtic -alueelta.

Hotel Colonial Barcelona sijaitsi kivalla alueella

lähellä L´Aquarium Barcelonaa.

Hotelli oli siisti ja hyvällä paikalla,

mutta aamiainen ei tehnyt

kovin suurta vaikutusta.

Hotel Duranin aamiainen sopi

meidän makuumme paremmin.

Syötyämme ensimmäisen aamiaisemme

Hotel Colonialissa lähdimme samantien

toteuttamaan yhtä tyttäremme suurimmista

matkatoiveista eli katsomaan haita

L´Aquarium Barcelonaan.

Siihen aikaan aamusta jonoja ei ollut yhtään

ja pääsimme tutustumaan akvaariomaailmaan

jokseenkin rauhassa.

Ja olihan se hieno.

Paljon pieniä ja isoja kaloja ja muita mereneläviä

ja sitten tietenkin niitä haita.

Tyttö oli kyllä aivan innoissaan.

Ja kun hän sai vielä valintansa mukaisesti

muistoksi ja synttärilahjaksi L´Aquariumin

myymälästä vaaleanpunaisen delfiinin,

riemulla ei ollut rajoja.

Lounaan jälkeen päätimme käydä

katsastamassa Barcelonan uimarannan.

Pakkasimme siis rantavarusteet mukaan

ja suuntasimme muiden auringonpalvojien

sekaan lähimmälle rannalle.

Siinähän se loppupäivä sitten

vierähtikin nopeasti, vaikka tyttäremme mielestä

ranta ei ollutkaan yhtä kiva kuin edellinen.

Toinen Barcelona-päivä meni 

Barcelonassa kierrellessä ja kaarrellessa.

Ajatuksena oli tehdä kyseisen päivän aikana

ostoksia, mutta ostokset jäivät kyllä hyvin vähäisiksi.

Sen sijaan kilometrejä kertyi

kävellessämme katuja ja kujia pitkin

ristiin rastiin.

Barcelonassa vietetyn päivän jälkeen 

meitä alkoi kuitenkin jo poltella

uudelle retkelle lähteminen.

Kuudentena matkapäivänä hyppäsimmekin

heti aamiaisen jälkeen autoon ja

lähdimme huristelemaan uudestaan

Costa Bravaa kohti.

Kassit oli pakattu rantavarusteilla,

juomapulloilla ja pienillä eväillä,

ja navigaattoriin oli laitettu osoitteeksi

eräs Tossa de Marin ravintoloista.

Halusimme käydä syömässä lounaan

ennen rannalle menoa.

Tossa de Marin ranta-alue oli kaunis.

Valitsemamme ravintola oli

aivan rannan tuntumassa ja siellä

saimme nauttia upeiden maisemien lisäksi

tosi maukkaan lounaan.

Oma valintani oli tomaatti-pestopasta ja

”aaah”, kuinka hyvää se oli! Namskis!

Tossa de Marista ajoimme sitten

eteenpäin kohti rantaa, jonka olimme nähneet

ensimmäistä kertaa kyseistä rantareittiä

pitkin ajaessamme.

Huomasimme pian,

että näin lauantaina paikan saaminen

autolle ei ollutkaan yhtä yksinkertaista

kuin arkipäivänä.

Mutkikkaan vuoristotien harvat pysäköintipaikat

olivat pitkältä matkalta tupaten täynnä.

Enkä ihmettele yhtään,

olihan se nyt upea paikka viettää aikaa rannalla.

Ajelimme siis hetken aikaa

edestakaisin autopaikkaa etsien,

kunnes saimme auton sattumalta

lähestulkoon paraatipaikalle.

Ihastelimme hetken maisemia

ylhäältä käsin ja lähdimme sitten

laskeutumaan portaita pitkin alas

hiekkarantaa kohti.

Reitti oli rouhea, joten siinä sai olla

aika varovainen lapsen kanssa,

ettei tule vahinkoa.

Se oli kuitenkin sen arvoinen.

Aivan ihana ranta, jolla tyttökin tykkäsi

viettää aikaa edellistä rantaa enemmän.

Viihdyimme rannalla niin hyvin,

että emme olisi millään halunneet

lähteä jatkamaan matkaa.

Jossain vaiheessa oli kuitenkin noustava

rantaviltiltä ja lähdettävä kipuamaan ylös autolle.

Se ei ollutkaan ihan yhtä sukkelaa kuin

alaspäin tuleminen, mutta ehdottomasti

vaivan arvoista. :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.

Tämän jälkeen luvassa vielä yksi reissukertomus

ja sitten olisi tämä perhelomailu Espanjassa

lomailtu.

Adios!

Laura